RUNOMIKKI AUKI KATTOTERASSILLA 23.8.2014

KATTOTERASSILTA KAJAHTAA


Möysän baari alkaa muotoutua lahtelaisen lavarunouden tärkeäksi estradiksi. SM- puulaakikarsintoja on nyt järjestetty kahtena peräkkäisenä vuonna ja Lahti on myös ensi vuonn, tammikuussa 2015 karsintakaupunki,

Sitä ennen kuitenkin rentoillaan runouden parissa ilman paremmuusjärjestystä ja toivon mukaan runsaan yleisön edessä.

Möysäläiseen tapaan: kuka tahansa voi tulla esittämään omia runojaan Möysän runoestraadille.

Viime vuoden elokuussa pidettiin kattoterassilla Runopuulaaki ja se saavutti myös suuren suosion. Kisaajia oli liki kaksikymmentä. Tänä vuonna kattoteranssilla runoillaan ilman tuomareita ja pisteytystä.

Sekä konkarirunoilijat että vähemmän esiintyneet ovat olleet tähän ratkaisuun tyytyväisiä. Puulaakikisa väreilee aina jännitystä ja esiintymispaineita erilailla kuin avoin runomikki.

Möysän elokuinen Runopuulaaki tullaan jatkossakin pitämään Runomikki Auki-tapahtumana, ilman kisaa, näin yhä useampi saa mahdollisuuden saada runonsa kuuluville elävän yleisön edessä.

RUNOMIKKI AUKI LA 23.8. klo 16 alkaen. 
Ilmoittautumiset lealiisa.duurisointu@gmail.com tai puolta tuntia aikaisemmin paikan päällä.

Kattoterassin runopuulaaki 2013 photo: Markus Kuoppala

Valtakunnallistakin kiitosta saanut möysäläinen runoiluilmapiiri muuttuu elokuussa vieläkin rennommaksi. Runoilijat saavat kohdata yleisönsä ilman minkäänlaisia menestymispaineita ja vuorovaikutus syntyy taivasalla, ilman kattoa ja aikarajoituksia.

Runomikki Auki- tapahtuman muusikkovieraana on lauluntekijä Teea Aarnio Helsingistä. Teea Aarnio on ihastuttanut lahtelaisia aiemmin mm Miikka Kallio Bandin solistina. Terassille Teea saapuu mandoliinin, ukulelen ja omien biisiensä kanssa. Kuuntele ennakkoon Teea Aarnion musaa You Tubesta:

TEEA AARNIO: AAVIKKOMIES


KATSAUS KULUNEESEEN PUULAAKIVUOTEEN 2014

Möysän Runopuulaaki avasi puulaakivuoden helmikuussa. Tupa oli täynnä runon ystäviä ja kisaajia oli täydet 15. Kaukaisimmat runoilijat kisassa olivat Jere Vartiainen Oulusta ja Tomi Astikainen kaikkialta maailmasta. Jatkoon runoili lahtelainen Ina Hurskainen, joka edusti aluettamme ansiokkaasti Kuopiossa 25.5. pidetyissä sm-runopuulaakikisoissa. Lahden Runopuulaaki kuvina Lahden Runomaratonin kuvagalleriasta tästä

Jere Vartiainen Möysä areenalla helmikuu 2014 photo: Alexander Korolew

Möysän Runopuulaaki-järjestäjä/juontaja Lealiisa Kivikari osallistui Kuopion runofestivaaleille ja avasi sm-kisan nollarunoilijana.

Hallitseva Runopuulaaki-mestari on tällä hetkellä monen karsintakierroksen, kapakan ja kipuilun kautta runoilija Jere Vartiainen. Hän edustaa siis Suomea mm-slameissä Ranskassa kesäkuussa 2015. Jere Vartiaiselta on juuri ilmestynyt esikoiskokoelma "Kirjoitan tämän kärpäspaperille, eikä se tarkoita paljon mitään", Jeren blogiin Words Like Turds pääset tästä

Poetry Slamin mm-kisoissa Suomea edusti viime vuoden SM-voittaja jyväskyläläinen runoilija Mari Laaksonen ja sijoittuin hienosti yhdeksännelle sijalle. Valtakunnalliset Runopuulaakiuutiset löydät parhaiten Runokukkojen sivuilta tästä.

Runonhaudutusmyssy päähän! ja kohti runomikkiä
 (c) LealiisaK

MÖYSÄ TÄYNNÄ RUNON YSTÄVIÄ KALEVALAN PÄIVÄNÄ

VOITTAJA HURMASI TUOMARIT VILPITTÖMYYDELLÄÄN

Kuva: Stéphane Pellennec

Lahtelainen Ina Hurskainen lähtee edustamaan Lahden aluetta Runopuulaakin sm-kisoihin Kuopioon               

Möysän suosikkirunoilijan palkitsi muusikko Topi Saha ja tittelin sai illan voittaja Ina Hurskainen, joka kertoi, että äiti puoliksi pakotti osallistumaan kisaan. Äidille ei kuitenkaan ole kotiarestia luvassa, vaan Ina Hurskainen oli häkeltyneen iloinen menestyksestään.

Kuva: Stéphene Pellennec

OULULAINEN NAPPASI KAKKOSSIJAN

Kaukaisin runoilija oli Mössölle Oulusta saapunut Jere Vartiainen, joka nauratti yleisöä omintakeisella esiintymistyylillään ja runoili toiselle sijalle

150 ihmistä oli kokoontunut Möysän baariin nautiskelemaan lavarunoudesta Kalevalan päivänä. Mössöllä kisattiin Runopuulaakin sm-osakilpailu, johon osallistui 15 runoilijaa, enin sallittu määrä.

Runopuulaakia pystyi seuraamaan livenä myös netistä, ja illan aikana kisaan oli rekisteröityny 140 eri käyttäjänimeä. Ahtialan koulun oppilaat totuttivat mallikkaasti lähetyksen opettajansa Timo Laineen johdolla.

Kuva: Stéphene Pellennec

RAKKAUSRUNOILLA KOLMANNEKSI

Jo viime kesänä Mössön kattoteranssilla herkkyydellään vakuuttanut Anna Ihamäki runoili itsensä Kalevlan päivän sm-osakilpailussa kolmanneksi.

Illan tuomaroinnista vastasivat tuomariparit: Kalle Veirto ja Tuija Veirto, Annamari Saure ja Suvi Kaipainen ja tuomarit: Jouni Tossavainen, Outi Leivonen ja Silja-Riitta Peltonen.

Runopuulaakin päätteeksi esiintyi muusikko Topi Saha. Ja vielä senkin jälkeen innokkaat runoilijat astuivat spontaanisti lavalle – saimme kuulla runoja Karlo Haapaiselta, Jussi Lankoskelta, Tomi Asikaiselta ja Jorma Martikaiselta.

Seuraavan kerran Mössöllä runoillaan elokuussa, jolloin etsitään Kattoterassin Mikkimestaria. Vuoden 2013 mikkimestari on Karlo Haapiainen.

Kaikki kilpailijat pisteineen Runokukko-blogissa  TÄSTÄ LINKISTÄ

Näille sivuille päivittyy runoilijoiden kuvia sitä mukaan, kun niitä saadaan.

VIELÄ EHDIT MUKAAN

Kaikki kymmenen ennakkoilmoittutumispaikkaa on täynnä -
mutta paikan päällä voi vielä ilmoittutua klo 19.00 alkaen - 
viisi paikkaa jäljellä satunnaisille runoilijoille.

Jos et pääse Mössölle seuraamaan kisaa,
niin voit ottaa rennosti himassa ja seurata kisan netistä
livelähetykseen TÄSTÄ LINKISTÄ

Nousee tuuli tuulemahan, ilman ranta riekkumahan - 
tänään Möysässä, Viipurintie 2, Lahti.

KALEVALANPÄIVÄNÄ RUNOLAULANTAA 2014

RUNOILIJOIDEN KIINNOSTUS HERÄNNYT

Kolmannen kerran järjestettävä Möysän Runopuulaaki on herättänyt runoilijoiden keskuudessa suurta kiinnostusta. 

Ennakkoon ilmoittautumisia otetaan kymmenen ja viisi kilpailupaikkaa jätetään niille, jotka tulevat ohikulkumatkalla Möysään ja tahtovat osallistua kisaan. 

Ennakkoilmoittautumispaikkoja on tänään torstaina 20.2, viikkoa ennen kisaa enää yksi jäljellä.

RUNOKUKKO VIERAILEE MÖYSÄSSÄ

Kalevalanpäivän Runopuulaakissa vierailee kirjailija 

Jouni Tossavainen Kuopiosta. 

Tossavainen on rantauttanut Poetry Slamin Suomeen 1990-luvulla. 

Tossavainen ja kulttuurialan monitoimiottelija Olavi Rytkönen tunnetaan valtakunnallisesti Runokukko-duona. 

He ovat kiertäneet yli kymmenen vuotta ympäri Suomea juurruttaakseen Runopuulaaki-idean kentälle. 

Runokukot yhteistyökumppaneineen järjestävät Kuopiossa Runopuulaakin SM-kisan toukokuussa.

RUNOPUULAAKI SUORANA VERKKOON

Tänä vuonna Möysän Runopuulaakia voi seurata suorana internetistä. Livelähetyksen verkkoon toteuttavat Ahtialan koulun Viestintätaidon oppilaat, opettajansa Timo Laineen johdolla.

Mikkimestaruuskisan satoa KIRSI KORHOSEN RUNO

HÄLLÄPYÖRÄ

Keksi herrat hälläpyörän

Itseni myös siitä löydän.

Oomme kaikki pyöräs tässä

yhtä aikaa pyörimässä.

Hetken aikaa paikas tässä

oomme työtä tekemässä.

Kohta työhön heppu toinen

alkaa kovin ahkeroiden.

Hälläpyörä pyörähtelee

kansa siinä kompastelee.

Joku menee nurin tässä

pätkätöiden elämässä.

Joku kestää monta vuotta

eläkettä oottaa suotta.

Palkka pieni hengis pitää

säästöön kyllä ei jää mitään.

Hälläpyörän hellä syli

jotkut jäävät siitä yli.

Mustelmilla sydän, sielu

Hälläpyörän musta nielu.

Kun oot vanha pyörään tähän

seisahtuu se ehkä vähän.

Heittää sinut ulos -

Siinä työsi lopputulos.

Oisko aika miettii vähän

kuinka jäimme pyörään tähän.

Se ken keksi hälläpyörän

teki meistä nöyrän.

Taaskin ollaan koron alla

muuten kohta taivasalla.

Ahneella on aina otsaa

ihmisiltä kaikki ottaa.

Velkavankeus, pieni palkka

ole vaikka kuinka tarkka.

Teen työtä vaikka 100 vuotta

kaikki tuo on aivan suotta.

Hälläpyörä pitää huolen

ettei rahaa ole kun mä kuolen.

Voitais miettii hetken aikaa

kuka Hälläpyörää kaipaa.

Systeemi tämä vähän klenkaa

järjestelmä kaipaa remppaa.

Otetaanko käyttöön vanha juttu

joukkovoima, punalippu.

(c) Kirsi Korhonen

Runot: Juhani Puikkonen Möysän Mikkimestari 2013

RANTA

Minun rantani.

                           Se on veden raja, jossa odotan.
                           Odotan sinun laskevan purjeesi,
                           pyytävän sinun kantamaan, etteivät jalkasi kastuisi,
                           pyytäisit nostamaan purtesi rouhealle hiekalle.
                           Toivon, että se hioo pohjan rikki.
                
                           Nukkuessani puut taipuvat koskettamaan villiä pintaasi,
                           raskas lumi painaa ne alemmaksi,
                           silloin sinä olet jo jäässä.

                           Enkä edes kykene kääntämään jalkojeni teriä,
                           rannan savi kahlitsee minut napanuoran lailla,
                           odottaen sitä päivää,
                           kun ruokin sinut lohella,
                           pesen vartalosi historian ihollani.

                           Se tapahtuu tämän yön jälkeen,
                           en näe pintaasi pimeässä,
                           silti valvon,
                           jos tähdelennon aikana näkisin välähdyksen sinusta.
                          
                           Aamulla hän on pinnan alla. Minä olen syvyys.
                           Vedän häntä pohjaan, vasten vatsaani,
                           Hän ratsastaa merihevosen lailla päälläni,
                           purret tervaa pohjassan lipuvat ylitsemme.
                           Puristan elämälläni hänen vartalonsa kiinni minuun.
                           Sulamme koralliksi.

                       
                          Yksinäisen saaren rannaksi
                   
(c) Juhani Puikkonen

Valokuva: Markus Kuoppala

  

POIJU

Tanska.
Olin elänyt partani kanssa jo kuukausia.
Tullut yhdeksi peräsimeni kanssa, ja kuunnellut valaiden rakastelua laitani ylitse.

Jäiden jälkeen suuntasin avomerelle,
heitin kartat helvettiin.
Kompassin jätin.  Etelällä en tehnyt mitään,
lounaan söin nälkääni ja luode kutitteli kylkiäni öisin.

Mutta Pohjoinen.
Pohjoinen muistutti minua naisesta, hedelmällisestä Poseidonin tyttärestä, joka kaatoi minut kalaverkkojen päälle ja liitti itsensä minuun.
Teki minusta merimiehen.
Kalat haisivat verkosta kun hänen merilevänsä kietoutui uppotukkiini.
                           Hän työnsi suolaisen kielensä merenkurkkuuni.
                           Majakan lapset suihkusivat minusta, kun laskuveteni
                           karkasi hänen rantaansa.

Kesäkuussa luontoäiti keinutteli minua rajusti sylissään,
pyöritteli läpi heinäkuun,
antoi rauhan vasta elokuussa.
Syyskuussa en enää saanut hänen nisästään ravintoa.
Tyydyin puremaan hänen tyydytyksekseen.
Joulukuun satanut lumi valehteli yhtenäisyyden veden pinnalle.

 Toisena adventtina näin hänet.
Ylös.Alas.Ylös.Alas.
Purteni natisi.
Pidin reelingistä kiinni ja anoin Hiisiltä anteeksi.
Työnnyin tuohon vuoristopurojen hiomaan kanjoniin.
                           Annoin hänen sataa kasvoilleni.
                           Hänen nänninsä  kuin töröllään olevat poijut.
                           Huuleni hamusivat niitä, kuin luonnonsuojelija
                           rauhotettuja vesialueita norpille.

Kannoin hänet rantaan. Sillä sydän ei murru, se on lihaa, se repeää.
Hän oli karttani. Kompassini ja merirosvojen hautaama aarre.

                           Upotimme purren ja poijun.
                           Hän oli minun.

(c) Juhani Puikkonen

Poiju-runo toi tuomaristolta illan parhaat pisteet toisella kierroksella 29.5.